Käytävillä kuuluu pienten jalkojen tepsuttelua iloisten kiljahdusten säestämänä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei arjesta puutu, tunteiden kirjo on laaja ja oma persoona on alkanut kuoriutua hiljalleen esiin. Meidän pienestä vauvasta on nyt kasvanut vauhdikas taapero.
Viimeisimmästä postauksestakin on kulunut jo tovi, joten nyt onkin hyvä päivitellä kuulumisia oikein roppakaupalla!
Paljon on tapahtunut lähiaikoina ja energiatasot on laskeneet kuin lehmänhäntä synttäreiden, reissujen ja kesälomien suunnittelun parissa. Tuukalla on nyt opintojen kevätlukukauden loppurutistus ja itsekkin palasin osa-aikaisesti töihin, joten aikakin on välillä vähän kortilla. Tavoitteellinen treenaaminen on tuntunut nyt hieman kaukaiselta ajatukselta, mutta ollaan sen sijaan käyty paljon ulkoilemassa perheen kesken ja usein myös kaksin pikkuisen kanssa, mikä on hyvää treeniä kesän Lapin/Norjan reissua varten.
Vauvasta taaperoksi
Siitä hetkestä lähtien kun pikkuinen lähti ryömimään, on kehitys ottanut huimia harppauksia. Huomattiin hyvin pian ensimmäisten seisomisharjoitusten jälkeen että pikkuinen oli vähemmän ja vähemmän kiinnostunut lattiantasolla liikkumisesta joten todennäköisesti tulisi oppimaan kävelyn hyvin pian. Ja niinhän siinä kävi. Konttaamisesta menikin vain reilu kuukausi kun otettiin jo ensiaskeleet (11kk) ja siitä muutamaa päivää myöhemmin lähdettiinkin jo kävelemään, huterasti mutta kumminkin.
Alku oli hyvin dramaattinen eikä mielenterveys meinannut kestää sitä kun pikkuinen lentelee pitkin ja poikin, keräillen kuhmuja otsaansa. Kuljin vierellä ihan koko ajan, mutta siltikään en onnistunut ennakoimaan niitä pähkähulluja liikkeitä mitä toinen keksi tehdä. Aina aika ajoin Tuukka (ja ystävät, mummit ja muut) sai rauhoitella mua, kun olin lähdössä raahaamaan tyttöä päivystykseen pienimmästäkin kuhmusta ja naarmusta. Hetken harkitsin konttauskypärääkin, mutta todennäköisesti pikkuinen olisi vaan menettänyt hermonsa se päässä. Onneksi se pahin aika meni ohi muutamassa viikossa ja virheistä tunnetusti oppii, myös peloton ja tapaturma-altis vauvakin.
Nyt ollaankin jo niin hyvällä mallilla, että kävellään jo ulkona erilaisissa maastoissa kengät jalassa. On ihan uskomattoman siistiä seurata miten pieni ihminen tallustaa ensimmäisiä kertoja nurmikolla, hiekalla ja metsäpoluilla. Sitä on lapsen myötä oppinut iloitsemaan niistä elämän pienen pienistä perusasioista ja ennen kaikkea nauttimaan siitä kun toinen tulee niin onnelliseksi kaikesta näkemästään ja kokemastaan.
Kuin olisi itsekkin taas lapsi.
Meidän lapsi tutustuu maailmaan ehdottomasti suun kautta, minne päätyykin ihan kaikki aina avaimista paperinpalasiin.
“Äiti, kakka, ankka, kraak, vauva, hauva”, näistä koostuu meidän pikkuisen sanavarasto tällä hetkellä.
Muita pieniä suuria edistysaskeleita on ollut potalla käyminen (minne on tehty kahdet numero ykköset kakkosta, vielä odotellaan), lusikalla syöminen (ainakin muutama lusikallinen per annos), korvikkeesta luopuminen, sohville kiipeäminen sekä sieltä laskeutuminen, portaiden kiipeäminen jalkapohjia käyttäen, isin ja äidin tunnistaminen valokuvista, taputtaminen, osoittaminen ja monta muuta asiaa mitä nyt en edes muista mainita. Nyt on tulossa ylähampaat, mitkä onkin aiheuttanut inhottavaa kipuilua, eikä itkuilta ole lähipäivinä vältytty.
On tärkeää myös tehdä jotain luovaa, joten ollaan taiteiltu myös ensimmäiset maalaukset ja piirrustukset!
Selvittiin koko vauvavuosi kolmen päivän sairastelulla (lievä korona), eikä mitään ruoka-aineallergioita tai iho-oireita kuten atooppista ihottumaa ole tullut. Vältyttiin myös silmä- ja korvatulehduksilta vaikka näitä peloteltiin kun aikanaan luin äidinmaidonkorvikkeesta, mutta ilmeisesti tutkimusnäyttöäkään ei ihan hirveästi näistä ole (?). Ehkä pikkuinen vei mun vastuskyvyn synnytyksessä tai äidinmaidon mukana kun itselle on tauteja tullut enemmän kuin jaksan laskea!
Leikkihuone on vihdoin valmis
Ollaan vihdoin saatu järkättyä pikkuisen leikkihuone ja siitä tuli kyllä mun lemppari huone koko asunnossa! En halunnut sisustaa minimaalisesti sad beigellä (vaikka onkin somessa trendikästä) vaan halusin kuvioita ja värejä, kuitenkin hillitysti sekä leluille on omat laatikot, minne ne toivon mukaan joskus päätyvät myös pikkuisen omasta toimesta. Näin pyritään opettamaan, katsotaan miten käy. Huoneesta löytyy myös pallomeri ja erilaisia pehmopalikoita.
Vielä ei olla valmiita siirtämään pikkuista nukkumaan omaan huoneeseensa, joten kutsun sitä vielä toistaiseksi leikkihuoneeksi. Myöhemmin on tarkoitus siirtää sinne pinnasänky tai lastensänky, riippuen siitä missä vaiheessa pikkuinen “muuttaa” huoneeseensa. En koe itse mitään tarvetta kiirehtiä asian suhteen, vaan tehdään se sitten kun kaikki osapuolet ovat siihen valmiita. Kaikissa perheissä toimii eri asiat ja jokainen tekee tässäkin omalla tavallaan!
Vanhempainvapaa päättyi ja tuli aika palata työelämään
En voi edes uskoa, miten nopeasti vuosi saattoi mennä ja nyt oli toden totta aika palata takaisin töihin. Osittain tilanteen pakosta, sillä Tuukan opiskellessa ei taloudellinen tilanne anna myöten. Alkuun koin asiasta suurta kriisiä, mutta ensimmäisen työvuoron jälkeen yllätyin miten ihanaa vaihtelua se olikaan ainaiseen kotona oleskeluun. Toki ollaan käyty ulkoilemassa, kaupungilla ja reissuissa, mutta suurin osa ajasta kuitenkin menee neljän seinän sisällä. Ja mikä parasta, sain aikuista juttuseuraa. Päivät pitkät kun lukee lastenkirjoja, kuuntelee lastenlauluja ja kommunikoi lähinnä itsekseen (vauva kun ei juuri vastaile) niin oli äärimmäisen mukavaa jutella ihan aikuisten kanssa, aikuisten asioista.
Pikkuinen on ollut lähiaikoina ihan iilimatona mussa ja vaikka se on ihan äärettömän suloista ja ihanaa, niin on ihan vapauttavaa toimia välillä ilman että joku on sylissä tai roikkuu lahkeessa. Sain myös syödä niin ettei joku pahoita mieltään jos en jaa ruokaani hänen kanssaan.
Silti päällimmäinen tunne on puhdas kiitollisuus siitä, että oon onnistunut luomaan niin läheisen suhteen lapseeni ja siitä hetkestä lähtien kun pikkuinen syntyi, päätin tehdä kaikkeni että voin olla maailman paras äiti mun lapselle.
Imettämisestä se ei todellakaan jää kiinni, sillä äitiys on niin paljon muutakin. Jos joku toisin väittää, niin se on väärässä!
Ensimmäiset synttärijuhlat
Viime viikonloppuna vietettiin pikkuisen synttäreitä perheen ja ystävien kesken. Pitkään pohdittiin järkätäänkö juhlat Helsingissä, missä kaikki vieraista asuu, vuokrataanko joku tila vai pidetäänkö kotona. Päädyttiin kuitenkin pitämään ne kotona, sillä riskillä ettei kaikki pääsisi paikalle. Meidän onneksi suurin osa kuitenkin tuli ja juhlaväki viihtyi, kuten myös synttärisankari! Pikkuinen suorastaan loisti kun kamerat taltioivat hänen liikkeitään ja huomiota sai enemmän kuin jaksoi toivoa. Pienimmät juhlavieraat viihtyivät lähes koko ajan leikkihuoneessa ja pallomeri oli varsinainen hitti.
Tilattiin Outnorthilta pikkuiselle synttärilahjaksi Kids’ Mad monkey 2.0 -kiipeilykengät, katsotaan tuleeko näille käyttöä. Pienin koko oli 24, mikä on vielä hitusen suuri mutta eiköhän ne pian sovi!
Nyt voi iskeä projekteille!
Täytekakun tein tällä kertaa itse, hieman jännitti kun ei tule kovin usein leivottua. Nyt lapsen myötä oon luvannut itselleni skarpata tässäkin! Hyvin maistui myös synttärisankarille.
Loppuun vielä kuvia alkukevään retkistä
Kiitos kun luit! Seuraavassa postauksessa treenikuulumisia 🙂
Lue lisää ⤵️
Mamma trikoissa 
Leave a comment