Rakkaan perheenjäsenen menettäminen jättää valtavan aukon sydämeen ja arkeen. Tänään puhun uudesta harrastuksesta, luonnon parantavasta voimasta ja siitä, miten löytää luonnossa liikkumiseen uutta puhtia lenkkikaverin poismenon jälkeen.
Uusi harrastus tuo lohtua surun keskellä: kartta uuteen elämään
Elämämme muuttui kertaheitolla, kun menetimme rakkaan koiramme juuri tyttäremme 3-vuotis synttäreiden jälkeisenä viikonloppuna. Doro-koiramme menehtyi vanhuuden vaivojen uuvuttamana lähes 16-vuotiaana, ja sydämessä on nyt valtavan kokoinen tyhjä aukko. Liikuin paljon luonnossa koiran kanssa, eikä lenkkeily tunnu juuri nyt mieleiseltä ilman rakasta lemmikkiä, joten keksin uuden tavan liikkua luonnossa.
Rutiinit uusiksi: hihnan tilalle tuli kompassi
Koiran kanssa tuli ulkoiltua joka päivä monta kertaa päivässä. Aikaisemmin kävimme yhdessä usein 4-10km lenkkejä, jotka viime vuosina vaihtuivat vaan pissalenkkeihin lähimaastossa. Päiviin tuli kuitenkin kivaa rytmiä, vaikka aina ei olisi jaksanut raahautua ulos.
Jokainen koiran menettänyt varmasti tietää sen tunteen, miten hankala sen jälkeen on enää yksin lähteä lenkeille. Toki ulkoilemme lapsen kanssa aina, mutta kolmevuotias ei jaksa kävellä kovin pitkiä matkoja. Yksin on toki kiva käydä juoksemassa, mutta olen aina tykännyt vain haahuilla metsässä. Nyt siihen löytyi onneksi vaihtoehto – nimittäin suunnistaminen!
Ystäväni kysyi hiljattain, lähtisinkö kokeilemaan suunnistamista. Ja nyt ajankohta tuntui täydelliseltä. Sitten vaan tuumasta toimeen ja kohti iltarasteja!
Iltarastit ovat helppo tapa tutustua lajiin
Suunnistin itse viimeeksi lähes 30 vuotta sitten partiossa, ja vaikka olenkin vaeltanut paljon, on sitä tullut tehtyä aina merkatuilla reiteillä. Kartan ja kompassin käyttö ovat siis pahasti ruosteessa, mutta koen että tämän on taito mikä on ehdottomasti hyvä hallita.
Suunnistuskamuni muisti onneksi lukiovuosiltaan suhteellisen hyvin kartanlukua ja muistui se kompassinkin käyttö hiljalleen mieleen. Onneksi tässäkin Google toimi hyvänä apurina.
Iltarasteja järjestetään vaihtelevissa kohteissa arkisin ja sunnuntaisin. Arkisin karttojen myynti ja lähdöt ovat klo 16:30-19 (maali sulkeutuu klo 20) ja sunnuntaisin 10-12 (maali sulkeutuu klo 13). Tällä kertaa iltarastit järjestettiin Paloheinässä, minne on helppo saapua autolla tai julkisilla. Paloheinän maasto on erinomainen suunnistamiseen, eikä siellä kulkemiseen vaadita mitään erityisiä taitoja. Matkaa voi taittaa omaa tahtia juosten tai kävellen.
Aloittelijat on huomioitu hyvin ja kaikista paikoista löytyy aina myös helppoja ratoja.
Karttamaksun voi maksaa etukäteen tai paikan päällä. Kartan lisäksi voi vuokrata myös Emit-leimasimen, jolla saa tallennettu kokonaisajan ja ajat rastien välillä. Me käytimme nyt ensimmäisellä kerralla puhelimen kelloa, sillä suunnistimme vain omaksi iloksemme.
Valitsimme 4km radan, ja sai siinä aika rivakasti painaa, emmekä silti ehtineet löytää ihan kaikkia rasteja. Yhtä etsimme lähes 40min.
Täältä voit tutustua Iltarasteihin tarkemmin. Sivulla myös kattavat ensikertalaisen ohjeet.
Suunnistaminen on yllättävän tehokasta liikuntaa
Yllätyin siitä miten tehokasta liikuntaa suunnistaminen on! Iltarastin jälkeen kävelimme autolle kuin puujaloilla. En ole itse kummoinen kestävyysurheilija ja keuhkot olivat vielä hieman toipilaana flunssakierteen ja allergioiden jäljiltä, mutta jaksoin juosta osan rasteista.
Olen aina harrastanut voimalajeja, mutta viime vuosina olen keskittynyt enemmän kestävyyslajeihin. Ainoa liikunnallinen tavoitteeni onkin se, että olisin virkeässä kunnossa vielä vanhoilla päivilläni. Kestävyysliikunta kehittää hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa, joten se on terveyden kannalta erittäin tärkeää. Voimaharjoittelu rinnalla tukemassa hyvinvointia.
Mikäli siis haluat kohottaa kuntoa ja viettää aikaa luonnossa, suosittelen lämpimästä tämän lajin kokeilua! Ensi kerralla suuntana Vihdin upea luonto rasteineen.
Mamma trikoissa - Luonnon Voimin 
Jätä kommentti