Mamma trikoissa

.. kolmekymppinen, Helsingin sykkeessä ikänsä asunut nainen, joka eräänä kauniina syyskuun iltana päätti avopuolisonsa kanssa jättää taakse hektisen elämänsä kaupungissa, pakata omaisuutensa muuttoautoon ja huristaa kohti Etelä-Karjalan maakuntakeskusta, Lappeenrantaa. Mukana matkusti myös eläkepäiviä viettävä Doro-koira sekä pieni masuasukki.

Koko elämän muuttaminen kaupungista toiseen ei ollut helppoa, niin kuin arvata saattaa. Meillä oli kummallakin useampi työsuhde, vapaaehtoistöitä, sekä perhe ja ystävät, jotka kaikki jäivät taakse. Ajatus syntyi 5 viikon kesäloman jälkeen, joka vietettiin meidän sukutilalla Puumalassa.

Lomatunnelmissa

Kesä 2022 oli paahtavan kuuma. Vanhan sukutilan mummon mökki tönötti keskellä peltoa ja ilma tuntui seisovan paikallaan. Oltiin vietetty pian viisi kokonaista viikkoa ilman juoksevaa vettä, suihkua tai kodinkoneita.

Päivisin käytiin kiipeilemässä Hurissalon bouldereilla tai Tollonvuoren jylhillä köysikallioilla, melottiin Saimaalla ja nautittiin muikkuja Puumalan satamassa. Iltaisin lämmiteltiin mökkisauna ja pestiin siellä itsemme lisäksi myös tiskit. Vaatteet hinkattiin puhtaiksi nyrkkipyykkinä järvivedessä ja ripustettiin kuivumaan puiden väliin kiinnitetylle narulle.

Ennen kuin huomattiinkaan, loma läheni jo loppuaan ja oli aika pakkailla kamoja ja suunnata takasin kotiin. Heitettiin vitsillä, että vitsi olis ihana vaan muuttaa tänne.

Oltiin vasta muutettu muutamaa kuukautta aiemmin Espooseen, mutta tunsin itseni vielä “stadilaiseksi” sillä olin asunut siellä melkein koko ikäni. En silti koskaan suoranaisesti nauttinut kaupungissa asumisesta eikä sen kiireinen ilmapiiri sopinut jo valmiiksi rauhattomalle sielulleni.

Pidin maalaismaisemista ja sen zenmäisestä rauhallisuudesta niin paljon, ettei paluu betonilähiöihin houkuttanut alkuunkaan, päin vastoin, se ahdisti. Tunne oli molemminpuolinen.

Oli koko kesän sellainen hassu tunne, että se olis meidän viimeinen kesä kahdestaan.

Paluu arkeen

Arki oli taas alkanut ja palasin töihin kiipeilyhallille ja junnuvalmennuksiin. Vapaa-ajalla tein vapaaehtoistöitä kilpakiipeilyn ja seuratoiminnan parissa, sekä juonsin kiipeily-aiheista podcastia. Muu aika kuluikin hyvin pitkälti treenien parissa, joten voisi kaiketi sanoa, että elin sellaista kiipeilyelämää. Kiipeily oli myös meidän parisuhteessa yleisin tapa viettää aikaa.

Nykypäivänä on tosi yleistä, ellei jopa trendikästä, buukata kalenteri mahdollisimman täyteen ohjelmaa jotta tuntee itsensä tehokkaaksi ja aikaansaavaksi. Tähän trendiin sorruin itsekkin, mutta palautumisaikaa ei sen sijaan mahtunut kalenteriin ja tuntuikin että jokaisen kauden päätteeksi oli burnoutissa ja pahimmillaan myös ylikunnossa. Kumppani teki töitä pääosin yrittäjänä, mutta koronan jälkeen liiketoiminta ei ottanut tuulta siipien alle ja oltiin kummatkin ihan loppu jo heti alkusyksystä.

Se mikä alkoi vitsistä, alkoikin yhtäkkiä tuntua houkuttelevalta ajatukselta.

Uuden edessä

Oltiin hissukseen haaveiltu perheenlisäyksestä ja sitten se päivä koitti, kun raskaustestiin piirtyi kaksi viivaa. Se toimi ponnistuslautana päässä muhineelle suunnitelmalle muuttaa muualle pääkaupunkiseudulta. Haluttiin päästä pois kiireen ja stressin keskeltä ja kokeilla elämää hieman rauhallisemmalla paikkakunnalla.

Muutto leppoisaan Etelä-Karjalaan

Kohteeksi valikoitui hyväntuuliseksi ja lupsakkaan meiningin kaupungiksi tituleerattu Lappeenranta. Kriteereitä oli vain muutama, kiipeilyhalli ja lyhyt ajomatka Puumalaan. Kaupunki todella on maineensa veroinen ja ihmiset tuntuivat olevan hyväntuulisia ja ystävällisiä ihan joka puolella.

Nyt reilu vuotta myöhemmin olemme jo kotiutuneet tänne erittäin hyvin, saimme oman alamme töitä ja kumppanikin nappasi opiskelupaikan LAB:n Ammattikorkeakoulusta. Arkemme pyörii suloisen pienen tyttäremme ympärillä ja nautimme suuresti Saimaan vesistön luonnonkauniista maisemista ja hyvistä ulkoilumahdollisuuksista.

Silloin, jos elämä tuntuu junnaavaan paikoillaan, kannattaa ottaa riski ja kokeilla siipiään. Oli se sitten uusi paikkakunta, työ tai elämänmuutos, kerran täällä vaan eletään.

Kiitos kun luit! Stay tuned for more. ✨️