Lapsiperheissä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, ettei vanhemmille tahdo löytyä sitä omaa laatuaikaa ja riitaakin tulee helpommin kuin ennen lapsia. Vauva-arki on monille parisuhteille suuri koettelemus ja jos siitä selvitään, selvitään mistä vaan. Joskus tukiverkotkin saattavat olla toisella paikkakunnalla, mikä on myös meillä suurin ongelma.
Usein vauva-arjessa roolit on pääasiassa aika selkeät, toinen on vanhempainvapaalla ja toinen käy töissä (tai koulussa). Siivoomista tehdään silloin kuin ehditään, kavereita nähdään jos pystytään ja liikuntaa harrastetaan sitten kun energiatasot sen vaan sallii. Kaikki aika tuntuu kuluvan vaippojen vaihtamiseen ja vauvan ruokkimiseen niin kumppanillekkin tulee helposti tiuskittua, kun unet on vähissä eikä aina ehdi edes syödä.
Kuulostaako tutulta? Missä välissä sitten kumppanin kanssa saa sitä laatu-aikaa?
Jokainen perhe tekee niin kuin parhaaksi näkee ja kaikki vauvat ovat erilaisia joten mitään täydellistä kaavaa ei ole. Kerron teille mitkä asiat meillä on tuonu helpotusta yhteisen sävelen löytämiseen ja parisuhteen hoitamiseen.
Vastuun jakaminen selkeyttää
Me sovittiin jo ennen lapsen syntymää, että ollaan tasavertaisia vanhempia ja vauvan hoito on kummankin vastuulla. Silloin kun Tuukka on käynyt töissä, on päävastuu tietenkin mulla, mutta vapaa-ajalla hoidamme kummatkin vauvaa. Alkuun en ottanut mitään paineita siivoomisesta tai kodinhoitamisesta, vaan vietin päivät pitkälti sohvalla kun vauva nukkui sylissäni. Yhdessä otettiin myös aina päiväunet jos yhtään väsytti.
Tuukan töiden jälkeen sain sitten rauhassa juoda kupin kahvia, syödä tai käydä suihkussa.
Kahvitauko.
Meillä tilannetta helpotti tietysti se ettei vauva ollut täysimetyksellä joten Tuukkakin pystyi hoitamaan syöttöjä öisin. Mulla kului päivät alussa pitkälti pumppaamisen ja imettämisen parissa, joten oli helpottavaa kun sai öisin nukkua välillä pidemmän pätkän. Täysimetyksellä tilanne on varmasti ihan toinen, mutta kaikki löytävät kyllä sen oman toimivan yhtälönsä.
Nykyään jos vauvalla tulee kehitysvaiheita ja yöunet häiriintyy, ollaan otettu aina 2 yötä kummatkin putkeen niin saadaan edes välillä nukuttua. Toki jos Tuukalla on aamulla koulua tai töitä, niin silloin hoidan nekin yöt.
Onneksi vanhempainvapaat on nykyään jaettu kummallekkin vanhemmalle tasan, joten isätkin voivat halutessaan olla vauvan kanssa kotona.
Meidän tyttö on aina ollut niin mun perään ettei suostunut nukahtamaan Tuukan kanssa ja päivätkin halusi olla vaan mun sylissä. Ollaan menty vauvan kanssa aina helpoimman kautta (niin myös neuvolassa on ohjeistettu) enkä näe mitään syytä miksi tehdä asioita vaikeammaksi jos se on kaikille osapuolille ok. Vauva-arki on raskasta joten jos jokin asia toimii, sitä on turha lähteä muuttamaan.
Nyt 10kk iässä nukkumisen kanssa onkin mennyt yllättäen niin että Tuukka saa pikkuisen paremmin unille! Taidan olla meistä se lepsumpi ja pikkuinen yrittää vaan kiivetä pinnasängystä mun luokse leikkimään. Vai liekö se sitten manuaaliterapeutin ammattimainen käden liike? What ever works!
Kommunikaatiolla selviää vaikeidenkin aikojen yli
Parisuhteissa ehkä suurin ongelma on yleensä kommunikaation puute ja nostankin tässä käden pystyyn ja myönnän, että oon aina ollut se klassinen mököttäjä, joka patoo asiat sisälleen eikä suostu kertomaan mistä on kiukkuinen. Siinä onkin toisella sitten hommaa keksiä, mikä mättää.
Me ei ehditty seurustella kuin puoli vuotta ennen kuin tulin raskaaksi ensimmäistä kertaa. Se oli vahinkoraskaus joka päättyi ikävä kyllä keskenmenoon viikolla 7. Asia selvisi meille ultraäänitutkimuksessa, kun mentiin kuuntelemaan ensimmäistä kertaa vauvan sydänääniä, joita ei sitten löytynytkään. Vaikka raskautta ei ollut suunniteltu ja oltiin tiedetty asiasta vasta muutama viikko, oli se silti hirvein päivä elämässämme.
Huom! Keskenmenon läpikäyneelle ei kannata koskaan sanoa, että ”eihän se ollut vielä vauva”, vaikka sillä haluaisikin vaan lohduttaa. Oli viikot mitkä hyvänsä, sitä on ehtinyt jo suunnitella tulevaa ja tehdä henkistä valmistautumista vanhemmaksi. Rakkaus pientä kohtaan alkaa usein jo siitä ekasta plussasta ♡
Jouduttiin siis jo heti suhteemme alussa kokemaan suuri menetys, mutta ehkä se myös omalla tavallaan lähensi meitä. Sovittiin että panostetaan kommunikaatioon ja puhutaan aina, jos jokin painaa mieltä. Siitä hetkestä lähtien ollaan keskusteltu avoimesti IHAN KAIKESTA ja heti jos toisesta huomaa että jokin vaivaa, nostetaan kissa pöydälle ja keskustellaan asia rakentavasti läpi.
Suurimmat ongelmat arjessa tuntuu olevan kasvatukselliset näkemyserot, sen takia keskustelu kannattaa aina. En välttämättä itse aina tiedosta jos lähden ”pätemään” miten asiat mun mielestä kuuluisi tehdä ja koen usein tietäväni mikä on vauvalle parasta, vaikka toisen tapa ei olisi yhtään sen huonompi. Nykyään yritänkin pysyä hiljaa ja antaa Tuukan luoda omat rutiininsa vauvan kanssa. Siinä onkin ollut opettelemista, mutta vanhemmuus onkin kasvunpaikka myös meille.
On hyvä muistaa, ettei pienenkään vauvan tulisi joutua vanhempien huutoriidan keskelle, joten kommunikaatioon olisi hyvä panostaa!
Tehkää arjesta luksusta
Ennen raskautta elämä oli todella hektistä ja muutos oli valtava kun muutettiin pienelle paikkakunnalle ja jäin pois töistä. Alkuun tuntui ihanalta olla vaan kotona ja nauttia päiväunista pienokaisen kanssa, mutta jossain vaiheessa alkoi jo seinät kaatua päälle.
Ennen raskautta sitä tuntui vaan odottavan vapaapäiviä ja lomareissuja, mutta vauvan syntymän jälkeen pohdittiin miten lisätä perusarkeen niitä pieniä kivoja asioita, ettei aina tarvitsisi odottaa mitään suurempaa tapahtumaa.
Huomattiin, että usein kun vauva meni yöunille, me istuttiin sohvalle räpläämään kännykkää eikä juuri edes puhuttu toisillemme, sama toistui vauvan päiväunien aikana. Helpostihan siinä sitten käykin niin, että se kaikki yhteinen aika kuluukin pelkkään arjen pyörittämiseen ja velvollisuuksien hoitamiseen.
Päätettiin sitten heivata luurit illalla ”pöytälaatikkoon” ja sen sijaan tehtiin ruokaa ja laitettiin joku sarja pyörimään. Jossain vaiheessa sitä huomasikin jo aamulla odottavansa sitä illan ohjelmaa ja hyvää ruokaa. Vilkkaan päivän jälkeen onkin ihana käpertyä sylikkäin sohvalle hyvän rikosdraaman pariin <3
Toinen vakio parisuhderutiini on ollut saunailta viikonloppuisin. Meillä on oma sauna mikä helpottaa kivasti ja antaa joustoa muuttuville aikatauluille, mutta uskoisin että lähes kaikista taloyhtiöistä on mahdollista saada kerran viikkoon saunavuoro. Ollaan lisäksi myös pari kertaa kuussa aina saunan päälle ostettu pullo hyvää viiniä ja sen kaveriksi juustoja. Sitä päivää odotankin aina innolla!
Alkoholia ei ennenkään tullut kauheasti nautittua, mutta nykyään rakastetaan ottaa ihan vaan muutama lasillinen hyvää viiniä ruuan/juustojen kanssa tai pullo erikoisolutta (suosittu yleensä Portereita tai tummaa olutta). Joskus ollaan oikein villejä ja tilataan pizzaa oluen kanssa.
Perheaktiviteetit tuo piristystä päivään
Touhuilu perheen kanssa on aina hyvästä, sillä on tärkeää vaihtaa välillä ympäristöä ja tehdä yhdessä muitakin asioita kuin vaipanvaihtoa ja kodinhoitoa.
Oli se sitten liikuntaa, shoppailua, museossa käynti, uimarannalla löhöily, mistä kukakin tykkää. Ei se vaipanvaihtokaan tunnu yhtään niin tylsältä jonkun hauskan aktiviteetin lomassa.
Tietyt liikuntamuodot on kieltämättä haastavia vauvan kanssa, mutta aina voi käydä vaikka kävelylenkillä ja siinä tuleekin usein juteltua vähän kaikenlaista. Raikas ilma on hyväksi myös vauvalle ja koirankin lenkitys onnistuu samalla.
Ollaan kummatkin oltu aina todella aktiivisia liikkujia ja tavoitteellisia treenaajia, joten niistä jaksetaan aina suurella intohimolla keskustella. Tällä hetkellä tosin kumpikaan meistä ei treenaa tavoitteellisesti, mutta vanhoja hyviä aikoja on kiva muistella. Ehkä vielä tulevaisuudessa!
Aiemmissa postauksissani oon puhunut paljon perhekiipeilystä ja se onkin yksi meidän suosikki tavoista viettää päivää yhdessä. Käydään usein kiipeilyn jälkeen vielä lounaalla jossain, yleensä sushilla kun se sattuu olemaan kummankin lempiruoka (ainakin yksi niistä).
Pääasiassa tehdään ruokaa kotona, koska halutaan olla vastuullisia ja kuluttaa vähemmän näin ilmastonmuutoksen aikaan. Satunnainen lounas tuntuukin sen takia ihan luksukselta, kun sitäkään ei liian usein tule tehtyä. Kaikkeen kyllästyy.
Sitä kahdenkeskistä laatuaikaa
Yleensä kerran kuussa äiti tulee meille viikonlopuksi ja päästään ihan kahdestaan tekemään jotain kivaa. Otetaan aina tilaisuudesta kaikki ilo irti ja käydään kumpanakin päivänä tekemässä jotain. Päästiinkin juuri viikko sitten viettämään taas parisuhdeaikaa.
Aktiviteetteja ei oo yleensä vaikea valita, kun harrastukset on samat. Meillä on yleensä aika sporttinen suunnitelma ja suunnataan ensialkuun hallille tai salille vetämään kunnon hikitreenit. Tällä kertaa käytiin ensimmäisenä ”vapaapäivänä” kiipeemässä kestävyyttä BoulderSaimaalla.
Treenien jälkeen tuleekin aina jo vauvaa ikävä ja käväistään kotona moikkaamassa pikkuista. Täällä etäisyydet on niin lyhyet että halliltakin ajaa meille vain 5 minuuttia. Joskus käydään vielä treenien jälkeen syömässä tai kahvilla, mutta useimmiten ei malteta olla kerralla niin kauaa pois kotoa. Tulee vielä se päivä, kun ollaan yön yli erossa pikkuisesta, mutta ihan vielä ei taideta itse olla valmiita siihen.
Nyt talviaikaan ollaan käyty aina hiihtämässä tai laskettelemassa. Suomen talvi tarjoaa niin mahtavat puitteet ulkoliikunnalle, ettei viitsitä kaikkea aikaa kuluttaa sisätiloissa. Oon vielä aika aloittelija kummassakin lajissa ja välillä ihmettelenkin miten Tuukka jaksaa mua aina odotella laduilla tai tsemppailla ankkurihisseissä. Hauskaa meillä kuitenkin aina on!
Avannossa käyminen on kuulunut aina myös meidän talviharrastuksiin ja nyt käytiinkin kumpanakin päivänä sporttailun jälkeen pulahtamassa vielä kylmässä vedessä.
Kiipeilyn jälkeen mentiin kokeilemaan Myllysaaren sauna+ avanto, missä olikin yllättävän paljon porukkaa noin lauantai-iltana. Laiturilta oli upeat näkymät, kun kaupungin valot reunustivat upeasti Saimaata.
Myllysaaren saunalla on arkisin naisten ja miesten saunavuorot erikseen, mutta viikonloppuisin yksityinen yrittäjä Livelife järjestää saunalla sekavuoroja ja erilaisia tapahtumia kuten turvesaunoja ja kuutamoavantouinteja.
Myllysaaren saunalla ja laiturilla oli kuvauskielto, joten en päässyt ikuistamaan maisemia kameralle. Kuvauskiellot mm. treenipaikoilla on yleistyneet, sillä kuviin/videoihin on päätynyt luvatta muitakin ihmisiä. Tarkkana siis tässä, kaikki ei halua päätyä tietämättään someen, joten on hyvä kysyä lupa jos joku näkyy videolla tunnistettavasti.
Toisena päivänä käytiin laskettelemassa Myllyen laskettelukeskuksess ja sen jälkeen pysähdyttiin matkan varrella taas avantoon, mikä olikin mun ensimmäinen pulahdus ilman saunaa!
○
○
○
Tässäpä meidän niksit, mitkäs teille toimii? :)
Kiitos kun luit! 🌞
Lue myös:
Mamma trikoissa 
Jätä kommentti