Uuden elämän kasvattaminen kehon sisällä on uskomattoman kaunis asia, mutta samalla äärimmäisen raskas koettelemus. Raskausaika on jokaiselle erilainen, eikä kokemuksia voi verrata keskenään. Urheilullisena ja pienikokoisena ihmisenä ajattelin, etten juuri kerryttäisi ylimääräisiä kiloja mutta en olisi voinut olla enempää väärässä.
Sosiaalisessa mediassa usein näkee vaan tarinoita, joissa synnyttäjä on entisissä mitoissaan vain muutamia kuukausia synnytyksen jälkeen, mutta harvemmin julkisesti puhutaan niistä tapauksista, joissa painoa on tullut reilun puoleisesti. Jokaisen keho kuitenkin reagoi raskauteen eri tavalla, eikä kaikkeen voi aina itse vaikuttaa.
Mun keho on aina kerännyt herkkään massaa, oli se sitten lihasta tai rasvaa. En kuitenkaan koe vaikeaksi tai epämukavaksi puhua raskausajan painonnoususta, sillä mun mittapuulla kyseessä on aika luonnollinen ja ”normaali” asia. Tietenkin on hyvä pyrkiä siihen ettei ylimääräistä hirveästi tulisi, mutta jos näin käy niin sekään ei ole maailmanloppu. Raskausdiabeteksesta suurilta osin johtuneen painonnousun takia synnytysosastolta mukaan jäi ylimääräiset 24kg, joista nyt 14kg on jo karisteltu.
On kuitenkin hyvä muistaa, että raskaanaolevalla on myös oikeus kehonrauhaan eikä koskaan ole ok tulla tökkimään mahaa ja heittää vitsejä kuten ”heheh onkos siellä kolmoset tulossa” , vaikka sen tarkottaisikin viattomana heittona.
En tietenkään kiellä, etteikö aika ajoin olisi vaikeaa hyväksyä tätä uutta peilikuvaa kun on tottunut hoikkaan ja urheilulliseen vartaloon. Matkan varrella oon oppinut ymmärtämään miten häiriintynyt kehonkuva mulla aikanaa oli, kun en pitänyt itseäni riittävän hoikkana, vaikka painoin alle 60kg.
Taustalla piilevät syyt
Mulla oli nuorena todella epäsäännölliset kuukautiset ja syyksi paljastui gynekologin visiitillä monirakkulaiset munasarjat eli PCO, minkä takia lapsen saaminen olisi todella vaikeaa. Oireyhtymän takia myös riski keskenmenoon sekä raskausdiabetekseen kasvaa. Lähisuvussani on myös 2 -tyypin diabetesta, joten glukoosirasituskoe tehtiin jo viikolla 12 johon mennessä painoa oli ehtinyt tulla jo 6kg, vaikka olin treenannut useita kertoja viikossa eikä arjessani mikään muukaan ollut muuttunut.
Kävi ilmi että yksi arvoista oli koholla (1h arvo), mutta paasto-arvot olivat normaalit. En kuitenkaan joutunut lääkitykselle, vaan mentiin ruokavaliohoidolla. Olin tietenkin koko alkuraskauden popsinut lähes päivittäin patonkeja, sushia ja satunnaisia herkkuja, mitkä olivat salakavalasti nostaneet sokeriarvoja taivaisiin.
Taustalla oli myös keskenmeno (avaan tästä lisää myöhemmin) joten kehoni ei muutenkaan ollut vielä palautunut ns normaalitilaan. Keskenmeno tapahtui vain muutamaa kuukautta ennen tätä raskautta.
Raskausdiabeteksen hoitona ruokavalio ja liikunta
Toisella kolmanneksella liikuttiin todella monipuolisesti ja paljon (peruskuntoa ylläpitävää liikuntaa), noudatin tarkkaan ruokavaliotani ja mittailin kotona sokeriarvot aina ennen aamupalaa ja tunti ruokailujen jälkeen. Käytiin useita kertoja viikossa mm. kuntosalilla tai kiipeilemässä, sekä kerran viikossa kuntoportailla.
Kestävyyskunto tuntui jopa parantuneen raskautta edeltävästä ajasta, eikä mitään ikäviä raskausvaivojakaan ollut. Tässä kohtaa tuntuikin, että painonnousu hidastui, kunnes toisen kolmanneksen puolivälin jälkeen se lähti taas nousuun.
Ruokavalio koostui pitkälti täysjyvätuotteista, proteiinista ja kasviksista. Aika vakiona syötiin ohjevihkosessakin mainittua täysjyvä riisi-ruissekoitusta ja kanaa, mutta jostain syystä täysjyvätuotteet yhtäkkiä nostivatkin arvot taivaisiin. Loppua kohden tuntui että ainoa sopiva ruoka oli salaattia kana/kala/kasvis -täytteellä. Lue lisää raskausdiabeetikon ruokavaliosta jutun lopusta.
Neuvolassa (tai lääkärikäynneillä) ei asiasta oltu kovin huolissaan ja muistan kun lääkäri sanoi kehon ottavan mitä keho tarvitsee vauvan kasvattamiseen, enkä sen jälkeen hetkeen murehtinut asiaa itsekkään.
Talven tullen nautittiin retkeilystä ja hiihtämisestä. Hiihdin tietysti vain suorilla laduilla ja alamäissä nappasin sukset kainaloon. Mitään klassisia raskausvaivoja ei edelleenkään ollut, mutta kiipeily alkoi tuntua jo sen verran raskaalta että käytiin ennemmin kuntosalilla ulkoilun ohessa. Käytiin kuitenkin kerran viikossa tai kahdessa kiipeilemässä itsevarmistavilla (tähän hommasin raskausvaljaat ettei kohtuun tule painetta).
Vikalla kolmanneksella liitoskivut astuivat kuvioihin, joten muutamaan viikkoon en jaksanut tehdä oikeastaan mitään muuta kuin maata sohvalla ja käydä koiran kanssa hyvin lyhyillä kävelylenkeillä. Paino nousi tuolloin todella nopeasti ja oli suoraan sanoen aika avuton olo sen suhteen. Liitoskivut onneksi hellittivät pian ja pääsin taas käymään kuntosalilla. Viikolla 33 kävin vielä viimeisen kerran kiipeilemässä, sitten oli aika laittaa kiipeilykengät ja valjaat treenikassiin.
Edessä synnytyksen käynnistäminen
Kävimme muutamissa ylimääräisissä ultrissa ottamassa vauvasta mittoja. Tämä on normaali toimintamalli raskausdiabeteksessa, sillä vauva saattaa kasvaa todella isoksi jolloin raskaus saatetaan joutua käynnistämään etuajassa. Toiseksi viimeisessä ultrassa huomattiin että tyttömme kasvoi yläkäyrällä, mutta tämän todettiin johtuvan enemmänkin isän geeneistä, kuin raskausdiabeteksesta.
Ultrassa mitataan reisiluun pituus sekä vatsanympärys ja Lunasta ennustettiin pitkää ja solakkaa tyttöä. Painoa sikiöllä oli tuossa kohtaa jo kuitenkin sen verran paljon, että meille varattiin synnytyksen käynnistäminen viikolle 38.
Vielä viikolla 37 sain mahdutettua itseni treenitoppiin ja mammatrikoisiin kun käytiin viimeisen kerran salilla hikoilemassa. Seuraavan viikon tein henkistä valmistautumista, rentouduin ja pesin vielä viimeiset vauvanvaatteet. Tässä kohtaa oli jo niin tukala olo ettei synnytyskään jännittänyt vaan odotin innolla saavani vihdoin sisälläni riehuvan (kirjaimellisesti) pienokaisen ulos vatsastani ja syliini pusuteltavaksi.
Tervetuloa maailmaan rakkaani
Useita päiviä kestäneen tapahtumarikkaan synnytyksen jälkeen syntyi sektiolla maailmaan rakas pieni kymmenen pisteen tyttäremme mitoin 4040g ja 50cm ♡
Synnytyssairaalasta tarttui mukaan muutakin
Ikäväkseni sain synnytyksen käynnistämisen yhteydessä kohtu -ja haavatulehduksen, joten meillä kävi viikon verran kotona sairaanhoitaja laittamassa mulle suonensisäistä antibioottia sekä mittaamassa verenpaineet ja kuumeen.
Tulehdusarvot olivat koholla ja verenpaineet olivat muutaman päivän todella korkeat. Vauvan hoitaminenkin tuntui raskaalta, mutta onneksi kumppani otti tästä koppia ja hoiti vauvan lisäksi myös mua. Synnytyksen käynnistämisen yhteydessä kohtuuni oli jäänyt hirveä määrä ilmaa ja mahani näytti samalta kuin kaksi viikkoa ennen synnytystä. Olin turvonnut kuin ilmapallo ja nilkkani olivat täysin muodottomat. Ensimmäiset päivät menivät ihme sumussa enkä muista niistä hirveästi.
Millään ei kuitenkaan ollut mitään väliä kun sain pidellä tuota ihanaa tuhisevaa nyyttiä sylissäni.
Palautuminen sai vihdoin alkaa
Tulehdusarvot laskivat normaaliin muutamassa päivässä ja tämän jälkeen palautumisprosessi lähti vihdoin käyntiin. Toivuinkin yllättävän äkkiä ja turvotuskin laski jo muutamassa päivässä. Kohdussa oli edelleen ilmaa mutta liikkuminen tuntui jo hyvältä. Oli ihanan keväinen sää ja käytiin paljon vaunulenkeillä.
Ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen mielessä kävi myös liikunnalliset tavoitteet, joista suurin olisi painon pudottaminen.
Seuraavassa postauksessa kerron lisää painonpudotusprosessista ja fiiliksistä uudessa kehossa, stay tuned! 👋
Kiitos kun luit!
○
○
○
Hyödyllisiä linkkejä 👇
Terveyskylä – raskausdiabeetikon ruokavalio
Mamma trikoissa 
Jätä kommentti