Talvi on vihdoin tullut myös Etelä-Suomeen ja on aika siirtyä tuttujen rutiinien pariin – sukset on kaivettu varastosta ja villasukat vedetty jalkaan. Tänä talvena pakkaspäivät ovat tuoneet mukanaan myös jotain uutta. Opettelin hiljattain virkkaamaan ja neulomaan, ja lankojen kanssa puuhailusta on nopeasti tullut yksi lempirutiineistani – hiihtolenkkien ohella.
Talven suosikkipuuhat: latuja ja puikkojen kilinää
Olin haaveillut jo pitkään neulomisesta, mutta olen aina mieltänyt olevani huono käsitöissä. Ylä-asteella tehdyt lapaset kummittelevat edelleen muistissa, kuten myös se epäonnistumisen tunne mitä niiden tekemisestä syntyi. Kyse oli kuitenkin varmaan enemmänkin motivaation puutteesta, eikä neulominen teini-ikäisenä ollut niin sanotusti intressien kohteena.
Ajattelin myös ettei keskittymiseni riitä. En ole koskaan saanut ADHD -diagnoosia, mutta olen melko varma että sellainen löytyisi jos tutkittaisiin. Olen ollut aina todella huono keskittymään ja se on vaikeuttanut esimerkiksi opiskelua. Kiipeily on ollut siitä erinomainen laji että siinä keskityn 100% juuri siihen hetkeen ja omaan tekemiseen.
Mulla on ollut aina paha tapa napostella illalla kun katsomme jotain sarjaa, sillä kädet kaipaavat jatkuvasti jotain puuhaa. Virkkaaminen ja neulominen ratkaisivat tämän ongelman täysin ja naposteleminen onkin jäänyt kokonaan! Onhan se aina ihana myös oppia uutta.
Virkkaaminen on helppoa ja motivoivaa – loistava tapa aloittaa!
Heti ensimmäiseksi hommasin itselleni kaksi eri paksuista virkkuukoukkua (5mm ja 7mm) ja mahdollisimman paksua villalankaa (Hygge wool), sillä olin päättänyt tehdä muhkupipon. Ilmaisia ja maksullisia ohjeita on onneksi netti pullollaan. Itse käytin tätä helppoa muhkupipo ohjetta. Videolla näkee selvästi myös tekniikan, joten oppimiseen riitti aikalailla tämä yksi video. Yhtäkkiä huomasin että olin viikon sisällä virkannut jo viisi pipoa!
Näillä varusteilla pääsee hyvin alkuun:
- virkkuukoukku (langan paksuudesta riippuen)
- lankakerä – huomaa että aina yksi kerä ei riitä
- päättelyneula
- sakset ✂️
Lankakääreessä lukee aina suositeltu virkkuukoukun tai puikon paksuus. Lisäksi voi ostaa myös mittanauhan ja silmukkamerkkejä, mutta itse olen pärjännyt toistaiseksi näillä.
Ensimmäisestä piposta ei tietenkään tullut täydellistä ja jokainen versio on toistaan parempi, mutta jokaisella kerralla oppii jotain uutta. Olen huomannut että tärkeintä tekniikan oppimisen lisäksi on löytää se oma tuntuma ja kädenjälki. Alkuun tein silmukoista liian tiukkoja, mutta huomasin että paksumpaa lankaa käsitellessä hieman rennommasta otteesta tulee paljon kauniimpi kädenjälki. Välillä tein virheitä ja jouduin purkamaan työtä, mutta sellaista se välillä on.
Virkkaaminen on siitä erityisen palkitsevaa, kun työt valmistuvat suht nopeasti. Tein tyttärelleni pipon ja hän toivoi tupsua, joten opettelin senkin heti alkuun. Tässä hyvä ohjevideo tupsun tekemiseen: Kuinka tehdä tupsu, kolme kätevää tapaa
Olen ollut vähän laiska mittailemaan tarkkaan, joten tein pipot ihan ”mututuntumalla”. Reunusta voi onneksi säätää sopivammaksi, kunhan pipo mahtuu pään ympäri. En jaa tässä mitään ammattilaisen vinkkejä, mutta tässä ihan taviksen tapa lähestyä tätä ihanaa uutta taitoa/harrastusta!
Joskus virheistä voi myös syntyä jotain muuta hauskaa, ja kerran piposta tulikin lämmin tuubihuivi. Se onkin ollut nyt talvipakkasilla käytössä joka päivä, sillä se on helppo vetää takapuolelta ns. hupuksi, jolloin pysyy erittäin lämpinä myös niskasta.
Rakastan talvea senkin takia, kun saa pukeutua villaan! En pidä keinokuiduista, joten on ollut mahtavaa päästä tekemään koko perheelle tarpeellisia asusteita ja vaatteita villasta. <3
Neulominen onkin jo haastavampaa – sukkaprojekti käynnissä
Olisin toki voinut aloittaa helpomminkin, mutta suuruudenhulluus iski ja päätin hypätä suoraan sukkaprojektiin. Suosittelisin ehkä aloittamaan neulomisen vaikka kaulaliinasta, mutta kyllähän se sukkakin sieltä valmistui kun malttoi tehdä rauhassa ja seurata ohjetta.
Neulomista varten hommasin seuraavat tarvikkeet:
- sukkapuikot (5kpl 3mm ja 5kpl 3,5mm)
- muutamia eri kokoisia puikkoja (4mm ja 5mm)
Sukkiin löytyi todella hyvä Novitan ohjevideo Youtubesta: Näin neulot villasukan!
Ensimmäiselle sukalle en tehnyt edes paria, sillä se oli puhtaasti harjoitustyö. Siellä täällä lanka hieman löysällä, mutta sisäistin tekniikat – opin tekemään kantapään, kantalapun ja kavennukset. Nyt työn alla onkin villasukat kaksivuotiaalle.
Toivottavasti nämä toimivat inspiraationa myös sulle! Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia. Käsityöt tuovat myös ihanan ripauksen luovuutta arkeen. Tämän vuoden tavoite onkin neuloa villapaita – innolla odotan tätä projektia!
Jaa kommentteihin myös omat hyväksi todetut ohjeet :)
Nyt kun on lämmintä päällä, voidaan keskittyä talven ykköslajiin eli hiihtämiseen!
Latuja ei ole vielä kauheasti auki, mutta Oittaalle voi mennä hiihtämään koko perheen voimin. Metsän puolella kulkeva perinteisen latu oli omille suksille turhan jäinen ja tömähdin yrityksistä huolimatta joka kerta pepulleni alamäissä, mutta peltolenkillä suksi luisi hyvin.
Pahimmat ruuhkat ovat selvästi viikonloppuisin ja arkisin klo 15 jälkeen, mutta aamupäivisin sekaan mahtuu hyvin. Osa hiihtäjistä tuntuu suhtautuvan laduilla hiihtäviin lapsiin melko kielteisesti, mutta onneksi iso osa hyväksyy pienet hiihtäjät. Omasta mielestäni latu kuuluu kaikille, vaikka toki on hyvä vanhempien käyttää vähän tilannetajua esim. alamäessä.
Lapsillekkin löytyy Oittaalta oma baana, ja parkkipaikan vieressä on lisäksi todella hyvä pulkkamäki, jos hiihtäminen ei jaksa innostaa kauaa. Vielä ei olla mäkeä kokeiltu, sillä meidän pieni on innokas hiihtäjä – ainakin toistaiseksi.
Mamma trikoissa 
Jätä kommentti