Kesän roadtrip -reissumme varsinainen päämäärä oli käsivarren peukalossa sijaitseva kirkasvetinen Kilpisjärvi tuntureineen. Reissussa vierähti kokonaisuudessaan 2,5 viikkoa ja matkaa kertyi noin 2500km reitillä Tohmajärvi-Paltamo-Ylläs-Kilpisjärvi-Rovaniemi-Paltamo-Puumala.
Punnitsimme kauan menisimmekö helpoimman kautta ja ostaisimme liput autojunaan jolla pääsisimme Rovaniemelle, mutta päädyimme kuitenkin ajamaan Kilpisjärvelle muutaman välietapin kautta.
Tarkoitus oli käväistä myös Norjan puolella, mutta aikataulut tuntuivat sen verran tiukalta ettemme olisi ehtineet kunnolla nauttia maisemista eikä meillä ollut aavistuskaan miten pikkuinen viihtyisi pitkillä ajomatkoilla. Lappiin ajaminen tuntui jo itsessään aika pitkältä matkalta mutta tästäkin selvittiin erinomaisesti!
Matkustaminen sujuu mukavammin kun pilkkoo pitkät välimatkat osiin.
Ensimmäisenä suuntasimme Tohmajärvelle Tuukan isoäidin syntymäpäiväjuhliin, missä vietimme yhden yön. Nautittiin seisovanpöydän antimista ja läheisten seurasta. Aurinkoinen sää sai idyllisen juhlapaikan suorastaan sädehtimään.
Seuraavana päivänä ajoimme Paltamoon (reilu 300km) mökille viettämään päivää Tuukan perheen kanssa. Aamulla hypättiin taas auton kyytiin ja rullattiin yhdeksi yöksi Ylläkselle nukkumaan. Siitä matka jatkui jälleen aamulla kohti Kilpisjärveä.
Ajomatkat taaperon ehdoilla
Matkat ajoitettiin pikkuisen päiväunien mukaan, mikä sujuikin odotettua paremmin. Lähdettiin aina matkaan aamusta, mikä tuntui toimivan.
Pikkuinen torkkui aina ensimmäiset pari tuntia, sitten pysähdyttiin lounaalle ja jalottelemaan, minkä jälkeen jatkettiin taas matkaa. Hetki siinä aina luettiin kirjaa ja pelleiltiin, minkä jälkeen pikkuinen torkahtikin taas uudelleen.
Välillä meinasi turhautuminen iskeä ja onhan se aika työlästä keksiä viihdykkeitä tuon ikäiselle kun älylaitteisiin ja ruutuihin emme halunneet turvautua. Eikä onneksi tarvinnutkaan!
Eväiden naposteleminen tuntui toimivan yleensä parhaiten, jos paikallaan oleminen kiukutti.
Kilpisjärven jylhän tunturimaiseman ehdoton katseenvangitsija on Saana
Hiljalleen alettiin lähestyä Kilpisjärveä eikä mennyt aikaakaan kun poroja ilmestyi autoteille ja vauhtia sai hidastaa. Tietää että on Lapissa!
Tiesitkö? Tarinoiden mukaan Lapissa asui aikanaan jättiläisiä ja Kilpisjärvi on täyttynyt Malla-neidon kyyneleistä. Tästä kertoo myös Taiskin esittämä laulu ”Haltin häät” vuodelta 1976. Laulu on sävelletty Yrjö Lampisen ja Asko Kaikusalon teoksen ”Tarujen tunturit” -pohjalta.
Majoittuminen Kilpisjärven retkeilykeskuksella.
Olimme hieman myöhässä majoituksien suhteen sillä ajatus koko reissuun syntyi vasta kuukautta ennen lähtöä. Meillä kävi kuitenkin tuuri ja saimme viimeisen vapaana olevan mökin Kilpisjärven retkeilykeskukselta.
Se sijaitsi suoraan Kilpisjärven rannalla ja mökkinaapurien lisäksi myös porot viihtyivät järven läheisyydessä.
Mökki oli pieni tupa jossa oli ruokapöytä, kaksi kerrossänkyä, kylpyhuone (wc+suihku) ja pieni hella sekä jääkaappi/pakastin. Pienellä kuistilla oli mukava iltaisin katsella auringonlaskua ja nauttia vaikka lasi viiniä. Meidän tarpeisiin majoitus riitti erinomaisesti.
Retkeilykeskuksella sai käydä myös saunassa, miehillä ja naisilla oli omat saunavuorot. Päärakennuksesta löytyi myös pieni matkamuistomyymälä ja ravintola. Lähin ruokakauppa oli n. 5km päässä.
Aulasta sai vuokrattua myös kantorinkan, mikä oli todella iso plussa sillä näin jälkikäteen ajateltuna Saana-tunturilla ei olisi pärjännyt pelkällä kantorepulla viimaisen tuulen takia. Tai ehkä olisi, mutta koimme itse sen helpottavan pikkuisen retkeä.
Ensimmäisenä päivänä käytiin vaan saunassa ja olihan meidän myös pakko pulahtaa järveen, vaikka mitään varsinaista rantaa ei ollut ja vesi oli lähes yhtä kylmää kuin talven avantouinneilla. Maisemat oli kuitenkin vertaansa vailla!
Päivävaellus Saana-tunturille, lähtöpaikkana Kilpisjärven retkeilykeskus.
Seuraavana päivänä säätiedot näyttivät sateiselta aamupäivän osalta joten lähdettiin Saana-tunturille vasta iltapäivällä kahden aikaan. Reitti on 4km suuntaansa ja aikaa siihen kuluu arvioiden mukaan 4-6h, tahdista riippuen.
Meillä itse nousuun ja laskuun kului reilu 3h, mutta alas tullessa pysähdyttiin lähes tunnin evästauolle laavulle sillä ylös kaavuttiin ilman yhtään taukoa.
Lähdettiin liikkeelle Kilpisjärven retkeilykeskuksen aloituspisteeltä. Alkuun reitti kulki hieman kivikkoisessa tunturikoivikossa ja osa matkasta käveltiin hyväkuntoisilla pitkospuilla.
Tuntirikoivikon jälkeen tuli pieni pätkä soratietä jonka päästä alkoi graniittiportaat.
Portaita pitkin kavuttiin tunturiosuuden alkuun. Maasto alkoi olla jo hieman haastavampaa, mutta ihan mentävissä peruskuntoisille ja lapsiperheillekkin.
Suurin haaste tunturiosuudella tuli todella kovasta ja viimaisesta tuulesta. Saanan huipun saavuttaminen tuntui välillä jopa kiusanteolta sillä aina kun luuli näkevänsä huipun, tulikin takaa esiin taas seuraava.
Usean valehuipun jälkeen alkoi jo kovasti toivoa että pian tulisi se ”oikea” vastaan.
Ja tulihan se oikeakin huippu vihdoin vastaan!
Tunturin laelta avautui mykistävät maisemat Ruotsin ja Norjan lumihuppuisille tuntureille sekä kirkasvetiselle Kilpisjärvelle.
Pikkuinen oli nukahtanut jossain vaiheessa matkaa ja veteli edelleen tyytyväisenä sikeitä, joten imettiin hetki maisemia verkkokalvoille ja kännykän ruuduille minkä jälkeen lähdettiin rivakasti alaspäin.
Tuukka oli kantanut pikkuisen ylös asti joten nyt oli mun vuoro toimia kantojuhtana.
Vinkki! Kannattaa pakata lapselle tuulenpitävä puku ja lämmintä vaatetta matkaan.
Seuraavana päivänä hieman isommalla retkikunnalla Mallan luonnonpuistoon.
Meidän perheen lisäksi Kilpisjärvellä majoittui samaan aikaan myös Tuukan veljet sekä veljen vaimo ja pikkuisen 4kk vanhempi serkku. Tytöt pääsivät ensimmäistä kertaa yhdessä retkeilemään tuntureille.
Voi sitä riemun määrää!
Lähdettiin aamupäivästä liikkeelle ja suunnattiin Mallan luonnonpuistoon, missä päivän kohteeksi valikoitui Pikku-Mallan laelle vievä polku.
Matkaa kertyy parkkipaikalta n. 3,5km suuntaansa ja se kulkee samaa reittiä takaisin eli yhteensä 7km koko reitti.
Aikaa taukoineen kului arviolta noin 3-3,5h.
Alussa ylitimme pienen kosken mistä polku jatkui kivikkoista maastoa loivasti ylöspäin n. 200m. Edettiin kaikesssa rauhassa ja pysähdyttiin aina välillä kuvailemaan.
Maasto oli helppoa mutta lämpötila vaihteli jatkuvasti joten vaatteita sai olla koko ajan riisumassa tai lisäämässä. Mulle tulee kuuma todella helposti ja se saa aikaan todella tukalan fiiliksen. Pohjoisen sielu.
Lämpötila yleisesti pyöri siinä +13-18 asteen välillä koko reissun. Ylhäällä tuntureilla on aina vähän viileämpää.
Pian tulkiinkin halkeamalohkareelle, mistä haarautuu vasemmalle polku Pikku-Mallalle. Jäätiin vielä lohkareen lähettyville pitämään evästauko, napsimaan kuvia ja nauttimaan raikkaasta tunturi-ilmasta.
Eväinä toimi taas hyvin smoothiet, hedelmät ja maistiaiset serkun banaaniletuista.
Me nautiskeltiin vähemmän herkullisia proteiinipatukoita ja haaveiltiin kahveista, jotka unohtui aamutohinoiden keskellä pakata mukaan.
Sitten kun eväät oli syöty, jatkettiin matkaa kohti Pikku-Mallaa. Reitti kulki suhteellisen tasaista maastoa ja jyrkkeni hieman loppua kohden, ei kuitenkaan paljoa.
Pysähtelin taas vähän väliä kun sää vaihteli kuumasta viileään ja tarkisteltiin samalla pikkuisen lämpö ja asento.
Tytöt nukkuivat tyytyväisenä kävelyosuudet ja heräsivät vaan syömään eväitä ja ihailemaan näkymiä Pikku-Mallan laelta.
Pikku-Mallan laki kohoaa 738m merenpinnasta ja sieltä avautui panoraamanäkymät Kilpisjärvelle, Saanalle sekä Ruotsin tuntureille.
Tämä päivävaellus sopii kyllä erinomaisesti vauvojen ja pienten lasten kanssa tehtäväksi. Matkanvarrella ei ollut laavuja tai muita retkeilypalveluita, mutta reitin varrelta löytyi paljon tasaisia ja hyviä taukopaikkoja.
Lue tästä lisää Kilpisjärven eri retkeilykohteista:
Vietettiin Kilpisjärvellä yhteensä 4 päivää ja se riitti tällä kertaa oikein mainiosti näin ensimmäisille vaellusretkille.
Tänne kyllä palataan vielä ja ensi kerralla piipahdetaan myös Norjan puolella!
Kävipä myös tuuri sillä itikoita ei ollut tähän vuoden aikaan juuri ollenkaan.
Seuraavaksi matka jatkui Rovaniemen ja Paltamon kautta Puumalaan.
Pilkottiin taas matkaa ja ajeltiin Kilpisjärveltä yhdeksi yöksi Rovaniemelle. Vettä satoi kaatamalla ja oltiin vuokrattu halpa huone jostain huoneistohotellista keskustasta.
Kävin yksin kiipeilemässä Rovaniemen Väki -kiipeilykeskuksella mutta muuten ei paikallisia nähtävyyksiä jääty sateessa ihailemaan.
Sitten olikin pidempi ajo edessä ja rullattiin n. 5-6h muutaman pysähdyksen taktiikalla Paltamoon.
Vaellusten ja pitkien ajomatkojen jälkeen oli mukava viettää rentoa mökkielämää vajaa viikko ja latailla akkuja taas seuraavaa etappia varten.
Reissumme päättyi Puumalaan, missä vietimme vuokramökillä perinteisen juhannusviikonlopun eli kiivettiin köyttä Tollonvuorella, grillailtiin ja käytiin Juhannustansseissa Pistohiekan lavalla.
.
.
.
Seuraavassa postauksessa kerron meidän kesän telttaretkistä pikku-taaperon kanssa! Kiitos kun luit! 🌞
Lue lisää
Mamma trikoissa 
Jätä kommentti